Kuudeskymmenes Tilitys

Olenko elämäni kalkkiviivoilla? Makaan rähmälläni hiilimurskalla – ei se taitaa sittenkin olla kumia.  Sama se, sano turkulainen toispuol jokke, ku stadilaisen tapas. Suomen maaseutu tyhjenee. Pian murteet ovat muisto vain. Kaikki tunkevat kasvukeskuksiin. Jopa klaukkalalaiset laukkaavat peltiratsuillaan metron varteen Isoon Omenaan tai Rediin,. Onhan se kumma sano humma, jos ei ole oikea osoite. 

Luin tänään Hesarista, että liityntäparkkipaikkoja ei metroasemille montaa tule ja Espooseenkin vähemmän kuin Helsinkiin. Jos ei olis niin pimeää niin näkis, että oma apu paras apu. Ei kai kukaan työsuhde teslailija kotoaan töihin kävellen lähde; varsinkin jos ei asemilla ole latauspisteitä saati parkkitilaa ökyilijöille. 

Ei ole montaa vuotta siitä, kun kampanjoitiin kivijalkaliikkeiden puolesta. Nyt keskitetään palvelut julkisen liikenteen solmukohtiin. Torneja nousee taajaan tahtiin. Katselet siinä sitten vastapäätä seisovan betonikolossin ikkunamerta.

Toinen lempiaihe lehdistöllä on ollut ikäihmiset, jotka ovat eläkkeellä. "Ettäs kehtaavat" elääkin työssäkäyvien kustannuksella. Antakaa vaan 16-vuotiaille äänioikeus ja ottakaa vanhuksilta pois, niin ikäpyramidikin tervehtyy. Piikki lihaan kaikille kynnyksissä kompuroiville, että pääsevät pois jaloista. 

Tutkimusten mukaan köyhällä ei ole varaa edes kuolla armollisesti. Palvelut kun toistaiseksi ovat lentomatkan takana. Maalinauha häämöttää. Dopingia on otettu. Sinne se hämärtyy tulevaisuus. Korjatkaa raato radalta.

No olipas positiivinen loppu. Mihin on hoppu eläkeläisellä. Aurinko pilkottaa ja paljastaa pölyn. Kohta imuri huutaa keskellä rockin mölyn. Kirjoitan - siis olen.

Viideskymmeneskahdeksas Tilitys

Vuosi mennä vilahti. Hämeessä tuli istuttua elämän kakkua 17 vuotta. Ympyrä on sulkeutunut. Olen palannut kotiin: oikeaan osoitteeseen niin kuin isäni entisenä espoolaisena totesi. Ja silti tänään Apparalla kahvitellessani huomasin, että suomalaisuus on aidompaa kehä kolmosen pohjoispuolella: tuli ikävä hämettä.
Pääkaupunkiseutu kasvaa ainakin ylöspäin. Rakennustyömaiden rämettämä kaupunki on ruma. Kaipaan lapsuuteni stadia, joka teki etäispesäkkeitä ytimen ympärille. Lähiöitä syntyi vauhdilla. Dösällä pääsi steissille, jos skutat alko ottaan daijuun. Nyt halutaan jengi keskustaan maksoi mitä maksoi. Trendit tulee ja menee. Mutta tavis Mylliksestä tuskin haluu bastuun Skattalle.
Tunnustan, että jätin äänestämättä kunnallisvaaleissa. En usko enää yhteisten asioiden hoitoon. Raha ratkaisee ja yritykset sanelevat suunnan. Vihreistäkin on tullut rivipuolue, joka kalastelee ääniä luopumalla periaatteistaan. Missä ovat ydinvoiman vastustajat? Sähköauto on ympäristöystävällinen liikenneväline vasta, kun energia tuotetaan jossain muualla kuin esim. Olkiluodossa.
Onkohan tilityksen synonyymi pöpötys? Tästä nimittäin on kysymys. Nykyisin pitäisi olla niin positiivinen, että on tavallaan negatiivisuuden nielu - musta aukko, johon vihapuhe katoaa. Hymyillään ja rutistetaan paha kuoliaaksi. Kehutaan toinen toisiamme somessa unohtamatta omia saavutuksiamme ja aluevaltauksiamme. Ei ole kauan siitä, kun vain harvat ystävistämme olivat somessa. Heitä karsastettiin. Nyt olet luuseri tai muuten omituinen, jos et ole näkyvä. Kukaan ei ole huolissaan mihin tietoja käytetään. Mutta eipä tuo haittaakaan, koska ihmisen arvon mitta on raha ja kulutus

Viideskymmenesyhdeksäs Tilitys

Tässäkö se nyt on: alku ja loppu. Alfa ja omega. Tuppasi oppikoulumme rehtori toistella tunneillaan. Hän opetti matematiikkaa ja uskontoa - oli lisäksi sotilaspastori sodassa. Minun aivokoppaani hän jätti pysyvät kaksi muistijälkeä. Ensimmäinen oli eräs tunti, jolla hän pyysi minua kirjoittamaan 24  ( en enää muista tarkkaa lukumäärää ) lukua peräkkäin taululle. Hän ei nähnyt numeroita, koska katseli meitä. Sitten hän pyysi lupaa katsoa lukuja hetken, kääntyi, ja alkoi luetella niitä järjestyksessä vasemmalta oikealle eikä tehnyt yhtään virhettä. Olimme hiirenhiljaa, kun hän sanoi, että tunti on pättynyt ja poistui luokasta. Toinen epämääräisempi muisto on sekin hänen tunniltaan, jossa hän selitti meille kuinka tiede jonain päivänä on niin pitkällä, että ovia ei enää  tarvitse avata tai sulkea, kun omat molekyylimme järjestyvät oven vastaaviin ja voimme solahtaa oven lävitse. Nämä niitä - muistijälkiä tallattaviksi.